Mitä on hampaiden syöpyminen eli hammaseroosio?

Jos hammaseroosiota ei hoideta ajoissa, hampaiden korjaamisesta tulee työlästä. Lisäksi hoitamaton hammaseroosio voi aiheuttaa voimakasta kipua.

Toisin kuin karies eli hampaiden reikiintyminen, eroosio ei johdu bakteereista, vaan siitä, että ham­paat joutuvat kosketuksiin happamien aineiden kanssa usein. Tällöin kiille muuttuu pehmeäksi ja kuluneeksi.

Mikä aiheuttaa hammaseroosiota?

Hammaseroosion syyt voidaan jakaa kahteen eri ryhmään, ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin. Ulkoisilla tekijöillä tarkoitetaan kaikkea hapanta, jota syömme ja juomme ja joka voi käynnistää happohyökkäyksen. Ruoat ja juomat, joiden pH-arvo on alle 5,5 voivat vahingoittaa hampaiden kiillettä.

Sisäisillä tekijöillä puolestaan tarkoitetaan lähes aina mahahappoja. Yleensä hampaat selviytyvät itse erilaisista happohyökkäyksistä, mutta jos ne altistuvat pitkäkestoisesti epätavallisille määrille happamia aineita, hampaiden syöpymisen riski kasvaa. Esimerkiksi seuraavat asiat voivat johtaa ylialtistumiselle:

1. Happamat juomat, kuten virvoitusjuomat, viini, mehut ja energia- tai urheilujuomat
2. Hedelmät ja marjat, erityisesti sitrushedelmät
3. Viinietikat, etikat ja suolakurkut
4. Kirpeät karkit
5. Röyhtäily ja oksentelu

Jotkin sairaudet, kuten syömishäiriöt ja refluksitauti, voivat myös vaikuttaa hampaiden kuntoon. Muista aina kertoa hammaslääkärillesi sairauksistasi.

Syövyttääkö hiilihapotettu vesi hampaita?

Usein kuulee sanottavan, että hiilihapotettu vesi syövyttää hampaita. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Suurina määrinä hiilidioksidi voi syövyttää hampaita, mutta kaupoista saatavissa kuplivissa juomissa esiintyvät hiilidioksidipitoisuudet ovat matalia vaikuttaakseen kiilteeseen merkittävästi.

Sen sijaan juomiin lisätyt happamat aineet ovat hampaille haitallisia. Esimerkiksi sitruunanmakuinen hiilihapotettu vesi, johon lisätään sitruunahappoa valmistuksen aikana, voi vaikuttaa hampaisiin.

Mitä voin tehdä ehkäistäkseni hammaseroosiota?

Ehkäistäksesi hammaseroosiota, sinun ei tarvitse lopettaa kokonaan lempiruokiesi syömistä. Herkuttele happamilla ruoka-aineilla kuitenkin maltillisesti.

Vinkkejä liiallisten happohyökkäysten ehkäisemiseen:

1. Vältä napostelua. Joka kerta kun syöt, pH-arvo suussasi laskee ja syöpymisen riski kasvaa. Vältä myös happamien juomien pitkäaikaista nauttimista.
2. Pureskele sokeritonta ksylitolpurukumia noin viiden minuutin ajan jokaisen päivän aikana syömäsi aterian jälkeen. Voit myös syödä jotain emäksistä, kuten palan juustoa.
3. Vältä virvoitusjuomia, viiniä ja olutta – valitse janojuomaksi vettä.
4. Juo happamat juomat pillillä.
5. Käytä pehmeää hammasharjaa, kuten GUM® SensiVital® -hammasharjaa, ja vältä valkaisevia hammastahnoja, jotka sisältävät ­­­voimakkaita hioma-aineita. Valitse sen sijaan hammastahna, joka ei sisällä vaahtoavia aineita (SLS).
6. Älä harjaa hampaita heti aterian jälkeen, tai jos olet juuri oksentanut. Hampaiden harjauksen sijaan suun voi raikastaa suuvedellä, esimerkiksi GUM ActiVitalilla.

Milloin hakeutua hoitoon?

Hammaseroosion välttämiseksi on tärkeää huolehtia hyvästä suuhygieniasta ja säännöllisistä hammaslääkärikäynneistä, sillä hammaseroosiota voidaan hoitaa vain ennaltaehkäisevästi.

Eroosion havaitseminen ei aina ole helppoa, mutta on joitakin selkeitä ja näkyviä merkkejä, joiden ilmaantuessa kannattaa hakeutua hammaslääkärille:

1. Ontelot hampaan kiilteessä tai hampaiden mattapintaisuus
2. Herkät hampaat, jotka vihlovat kuumaa tai kylmää ruokaa nautittaessa
3. Tummentuvat hampaat
4. Muutokset hampaiden muodossa, esimerkiksi rispaantuneet tai pyöristyneet reunat

Jo alkanutta kiilteen ohenemista voi hidastaa päivittäisillä valinnoilla. Tarkastele ruokavaliotasi ja juomatottumuksiasi sekä tutkituta lääkärillä mahdolliset vatsavaivat. Joskus fluoria sisältävän suuveden käyttö voi riittää. Älä myöskään valkaise eroosiosta vaurioituneita hampaita.

Artikkelin sisällön on tarkoitus edistää suun terveyttä koskevaa yleistietoa, eikä se korvaa ammattilaisen mielipidettä tai lääketieteellistä diagnoosia. Ota aina yhteys lääkäriin, hammaslääkäriin, hammashygienistiin tai apteekkihenkilökuntaan, jos sinulla on terveysongelmia.